Tervetuloa 70-luvulle

70-luku oli räväköiden tyylien kulta-aikaa: leveät lahkeet, tolppakorot, pitkät hameet, värikkäät vaatteet, graafiset linjat ja näyttävät korut ja kellot. 70-luvulla oli kaikkea, pitkistä saapikkaista lyhyttäkin lyhempään mikroasuun asti, Retutossuista ja sammareista puhumattakaan.

Sama räväkkyys näkyy tässä Omega Geneven Dynamicissa, joka tullessaan edusti Geneve-sarjan uudenajan kelloa ja jota mainostettiin ensimmäisenä kellona, joka istuu muotoilunsa ansiosta käteen kuin se olisi tehty siihen. Kellossa on muotoa ja väriä, yleisin Dynamicin väri on sini/hopea ja tässä se on vaalean sininen.

Uudenajan kello vuodelta -70

Discopallo kattoon pyörimään ja musiikki soimaan, 70-luku oli discon kulta-aikaa. Paljettivyöt, isot pörheät naisten hiukset, discohaalarit ja bileet oli pystyssä. Japanilaiset rynnivät kellomarkkinoille quartzeineen.

Nivada on yksi niistä merkeistä, jotka jäivät quartzivallankumouksen jalkoihin. Tässä kuitenkin siltä ajalta pelastettu automaattikello upeassa sinisessään.

Nivada automaatti 70-luvulta

Omega kohtaa Kupittaan Kullan

Kun kellossa on patinaa, sitä sopii olla sormuksessakin. Kuvan hopeasormus on koossa 18 ja se on valmistettu vuonna 1964 Kupittaan Kullassa Turussa. Viereensä se on saanut Omegan, jonka valmistusvuosi on 1952. Ovat kuin tehdyt toisilleen, vai mitä?

Omega kohtaa Kupittaan Kullan

Omega on varmasti yksi maailman tunnetuimpia kellomerkkejä, jonka vintagemallit pysyvät kellosivustojen etsityimpinä ja halutuimpina malleina. Samaa voin kertoa Kupittaan Kullasta, Eelis Kauppi on maailmalla tunnustettu ja hänen korujaan myydään tänäkin päivänä kansainvälisten huutokauppojen sivustolla. Elis Kauppi oli yksi merkittävä modernin suomalaisen korumuotoilun uranuurtaja ja Kupittaan Kulta valmisti 60- ja 70-luvuilla lukuisat määrät erilaisia Kaupin suunnittelemia koruja vientimarkkinoille Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin.

Tässä kuvassa Omega on vuodelta 1956 ja Kupittaan Kullan Kukkasormus hopeaa koossa 18, sormus on valmistettu vuonna 1970.

Omega kohtaa Kupittaan kullan vol2

Vintage-kiinnostus kuuluu kaikille, ja sopii erinomaisesti tyylikkääseen ja klassiseen pukeutumiseen yhtä hyvin kuin rennon retrohenkiseenkin. Kun kelloista puhutaan, niin kauniit aikalaiset tähän päivään nostettuna ja käyttökuntoon huollettuna sopivat hyvin niin naisille kuin miehillekin.  Kellon kanssa on hyvä yhdistää tyyliin sopivat korut – tai toisinpäin, valitaan kello koruvalintoihin sopivaksi. Omegan ja Kupittaan Kullan kohtaaminen tässä kohtaa on jo väistämätöntä.

Turun seudun sormusaarteita

Minulle vihkisormus on yksi sormus toisten joukossa ja vaihtelen sitäkin sormesta toiseen, se mahtuu minulla molemman käden nimittömään. En käytä vasemmassa nimettömässä välillä sormusta ollenkaan, jos keskisormi on saanut näyttävän vintagen kantaakseen, koska on turha kuluttaa sormuksia vastakkain.

Finnfeelings -72

Onko teillä vihkisormuksia? – asiakas tupsahtaa kysymään. No ei varsinaisesti, mutta meillä on kotimaisia vanhoja hopeasormuksia. – sanon hänelle. Ihanaa, saanko nähdä? – hän ilahtuu. Jokainen haluaa nähdä ja sovitella ja yleisesti ottaen joka kerta jokin sormus saa uuden kodin.

Vintage-kiinnostus on täysin ikärajatonta, kun siitä tykkää niin siitä vain tykkää. Turku on vintage-korujen mekka, täältä löytyvät vanhat tunnetut ja kansainvälistä menestystäkin saaneet nimekkäät suunnittelijat Eelis Kaupista Alpo Tammeen ja Pekka Piekäisestä Pentti Sarpanevaan, mitenkään heitä järjestykseen panematta.

Turun Hopean sormus vuodelta -69. Leveyttä sormuksella on 10mm, joten näyttävyyttä löytyy.
Kupittaan Kulta -70

Taskukello tuo muistoja mukanaan

Menneinä aikoina taskukellot olivat sitä mitä vaihdettiin. Nyt niiden keräilijät ovat harvassa ja kun keräilijöitä ei ole, markkina-arvo tippuu. Papan vanhalla taskukellolla ei valitettavasti ole juuri rahallista arvoa. Taskukellon pitää olla todella spesiaali, jotta sen arvo nousee.

On kuitenkin muutakin arvoa kuin rahallinen markkina-arvo. Kun mummu kaivoi tyttärentyttärelleen papan vanhan Leijonan, niin sen kädessä pitäminen tuntui nostalgiselta ja kellosta haluttiin tietää hieman enemmän.

Papan kello

Kyseessä on hopeakuorinen Leijona 40-luvulta, kuiva koneistoltaan, mutta ehjä ja käyttökuntoon huollettavissa, myös kuoret saadaan taas hopeisena hehkumaan. Taskukellon kunnostus on silloin paikallaan, jos kelloa aikoo käyttää. Tässä tapauksessa kello haluttiin pitää toistaiseksi vain muistona, mutta haluttiin huoltaa kuitenkin, jotta kello säilyisi seuraavatkin 80 vuotta.

Taskukellon ystäviä ja käyttäjiä ilmaantunut hieman enemmän kuin aikaisemmin – ehkäpä, kun on jo riittävän monta rannekelloa, niin joukkoon mahtuu aina yksi taskukello. Käyttökuntoon huollettu taskukello on hyvä lahjaidea monessa elämäntilanteessa; yksi kaveriporukka lahjoittaa aina taskukellon tohtoriksi väitelleelle kaveriporukan jäsenelle ja toinen haluaa muistaa taskukellolla kelloihin hurahtanutta ystäväänsä.

Terveisiä Sveitsistä, siellä kellokulttuuri on monimuotoinen. Kuva: kelloseppä Ville Roinen

On vain yksi velvollisuus – kauneus

”Ristomatti Ratiaa pyydettiin suunnittelemaan esine äitinsä Armi Ratian muistoksi. Idea koruun lähti kolmesta lauseesta, jotka Armi kirjoitti 14 -vuotiaana päiväkirjaansa;
On vain yksi velvollisuus -kauneus
On vain yksi todellisuus -uni
On vain yksi voima -rakkaus
Näiden sanojen synnyttämistä kolmesta ympyrästä muodostui kolmikanta sydän. Tuotesarja sai nimen Usko, Toivo ja Rakkaus.” – kerrotaan Ratiashopin sivuilla (www.ratiashop.com).

Korut on valmistettu ja valmistetaan edelleen Hämeenlinnassa Kultakeskuksessa; siis suomalaista suunnittelua ja myös valmistettu Suomessa.

Usko Toivo ja Rakkaus

Kuvan koru on Second Hand Kolmikanta- hopeariipus ja noin kymmenen vuoden takaa, ostettu aikanaan kultasepänliikkeestä Turun seudulta, alkuperäinen ketju oli loppuun kulunut, joten se on korvattu uudella.

Ratia sopii Ratiaan, se viimeistelee asusteena kokonaisuuden. Tässä iso Ratian sydän riipus parinkymmenen vuoden takaa sekä saman sarjan näyttävä sormus.

Ratian suunnittelemat korut ovat juuri oman näköisiään vahvoine selkeine muotoineen. Laatusana ei todellakaan ole klassinen tai hillitty, vaan raikas ja pirteä. Sopii minusta mainiosti etenkin Ratian omiin vaatteisiin, raitaan tai raikkaisiin väreihin, huolettomaan ja rentoon pukeutumiseen.

Solki on ihan ookoo, kun se on oikeassa paikassa

Ensin vierastin solkia, niissä oli jotain mummumaista, mutta sitten pikkuhiljaa rupesin pyörittelemään erilaisia solkia käsissäni – tiedättekö, ne on monesti näyttävämpiä kuin saman sarjan riipuskorut.

Tässä on yksi lempparini, Kupittaan Kullassa tehty solki vuodelta 1960 ja mikä loistelias Eelis Kaupin muotoilu tässä onkaan. Huomaatko mihin sen laitan, hieman ylemmäs kuin mummut laittavat, ihan oikea paikka soljelle on hieman solisluun alapuolella ja yleensä vasemmalle puolelle.

Kupittaan Kulta

Tässä toinen, ei ehkä ihan minun tyylinen runsaine kuvioineen, mutta tässä kiehtoo tekijä eli Pentti Sarpaneva, koru on valmistettu vuonna 1986. Tätä solkea voi käyttää myös keskellä asua, jos haluat kuroa vaikkapa jakun liepeet yhteen. Älä silloinkaan asemoi koruasi liian alas.

Pentti Sarpaneva

Entäs sitten pienemmät soljet? Kauniita kuin mitkä, mutta pieni solki yksin ei riitä minun makuun, paitsi ehkä jakun kauluksessa. Käytän niitä suunnilleen siellä, missä on kauluskäänteen napinläpi, tai missä sen tulisi olla, eli vasemman kauluskäänteen yläosassa. Ja kuten huomaatte, sopii myös miehelle osana muuta asustusta. Kuvan solki on Kalevala Korua vuodelta 1990.

Rintakoruihin ihastuneena olen käyttänyt pientä solkea jopa myssyn koristeena, ei hullumpi vai mitä?

”Myssysolki”

Tintit ovat hurmaavia

Ihana Tintti pronssinhehkuisena

Kalevala Koru on ollut ajassa kiinni modernien Tinttiensä kanssa 80-luvulla, koruissa yhdistyi niin pronssi tai hopea, keramiikka kuin upeat väritkin. Tinttien pulleat keramiikkavatsat ovat kaikki uniikkeja, jokaisessa hieman eri värisävynsä. Tässäkään korussa sininen ei ole vain sininen, se on tämän Tintin sininen.

Tintit ovat Kalevala Korun kultaseppämesteri Kai Lindströmin suunnittelemaa korusarjaa. Kai Lindström oli Kalevala Korun ansioitunut malliseppä 40 vuoden ajan aina 60-luvulta asti, hän toimi malliseppänä mm. Börje Rajalinille. Tintit valloittivat aikanaan ja 2010-luvulla niitä tehtiin Kalevala Korussa Kalevala Korun someryhmien toivomuksesta lisää hetken aikaa. Tämä yksilö on sieltä alkuperäisestä 80-luvun tuotantosarjasta, hankittu suoraan ensimmäiseltä käyttäjältään.

Tinttiä pitää hypistellä

Tintit on ihania, niissä on jotain niin aidon sympaattista ja leikkisää. Tinttiä pitää hypistellä, kun se on kaulalla, se tuntuu lentelevän koko ajan käteen. Pitkässä ketjussa se on omimmillaan ja sopii keventämään tai täydentämään pukeutumista. Korut kannattaa pukea korut vaatteen päälle – ei siis suoraan ihoa vasten. Korut pääsevät kauniisti esille esimerkiksi tummaa puseroa tai simppeliä neuletta vasten, ja vaikutelma on astetta jännittävämpi.

Mahtava Uhtuan Sotka

Olen viime aikoina viehättynyt pronssikoruista uudelleen, pronssi on lämmin materiaali ja se hehkuu koruissa näyttävästi. Tokihan se vaatii hieman huolenpitoa, ettei tärvele korun lakkapintaa hajusteilla tai voiteilla. Pronssihan ei ole jalometalli vaan metalliseos ja pinnan tärvääntyessä rupeaa vihreä väri tulemaan pintaan, mutta lämpimällä saippuavedellä ja pehmeällä liinalla pesu aina silloin tällöin jatkaa korun käyttöikää huomattavasti.

Pronssin hehku neulemekon kanssa

Tämä Uhtuan Sotka on ollut kantajallaan useamman vuosikymmenen, eipä näy käytön jälkiä, koru on kuin uusi. Minusta tämä on upea, sopii näyttäville naisille ja yhtä hyvin naisille, jotka rakastavat näyttäviä koruja. Koru on Kalevala Korun klassikkomallistoa, jolla on esikuva historiastamme ja muinaislöydöistämme, malliston juuret ovat vahvasti Suomessa. Tämän linnun esikuva on peräisin Uhtualta noin 1050-1300 jKr.

Uhtuan Sotka pronssi

Minkä kanssa pukisit Sotkan? Melkein minkä vaan asun kanssa, huomioiden kuitenkin, että koru on melko raskas ja aina pääroolissa. Elämässä saa olla rohkeutta näkyä. Monen ison Kalevala Korun riipuksen tapaan tätä korua voi käyttää sekä riipuskoruna että solkena.

Uhtuan Sotkaa voi pitää riipuskoruna tai solkena

Tämä sotka on peräisin rouvalta, joka ei sitä halunnut pitää vain laatikossaan ja oli siitä luopumassa. Koru pestiin ja lakattiin uudestaan, tämä on arvokorukierrätystä parhaimmillaan. Pronssihan on materiaalina kestävä, se kestää sukupolvelta toiselle ja on tarinoita, joissa mm. kotitalon tulipalosta ei muuta jäänyt jäljelle kuin tuhkan joukosta löydetyt prosssikorut. Hopea ja kulta sulaa, pronssi pysyy.

Kyseisen korun löydät tietoineen tämän linkin takaa: https://www.kultaviljaset.fi/product/234/uhtuan-sotka-pronssi-kalevala-koru

Paahteista pronssinhehkua 50-luvulta

Ostamme Kellokaupalla kaikki vanhat kellot face-to-face kunnostamattomana suoraan alkuperäisiltä käyttäjiltä tai heidän jälkeläisiltään, sitten kellovanhukset huolletaan ja kunnostetaan uudelleen käytettäväksi. Ihan parasta arvotavarakierrätystä minun mielestäni.

Pronssin hehkuinen Omega

Mitä sanotte tästä auringon paahtamasta Omegasta, joka värivirheellisenä on suorastaan kaunis – ja todellakin pronssin hehkuinen? Kello on manuaalivetoinen ja minusta yhtä käytännöllinen kuin automaattikellokin. Sitäpaitsi monesti jopa parempi, kun ei tarvitse miettiä aktiivista liikettä, sen kuin vetää vaan joka aamu.

Tämä yksilö on ollut isoisän piirongin laatikossa sitten 70-luvun täysin käyttämättömänä, perikunta sen sitten halusi muuttaa rahaksi, kun ei löytynyt itseltä intoa kunnostuttaa sitä. Sitä ennen se on kyllä saanut paljonkin käyttöaikaa ja aurinko on tehnyt tekosensa taulun suhteen, liekö kello jäänyt ikkunalaudalle kärventymään, sitä tarina ei kerro. Arvoonsa vanhat kellot tulevat huollon kautta, jossa sekä koneisto perushuolletaan ja kuoret kunnostetaan – kellon perustehtävähän on näyttää luotettavasti aikaa. Ja onhan tämä upea, näöllä on todellakin väliä, kellon pitää miellyttää omaa silmää.

Taidaan pitää itse .

Tämä kaunotar on vuodelta 1952 ja löytyy kaikkine tietoineen tämän linkin takaa: https://www.kultaviljaset.fi/product/245/omega-cal-266-vuodelta-1952