Mistä löydän lisätietoa koruistani?

Netti helpottaa tänä päivänä kaikkea etsimistä ja tutkimista, kunhan tietää mistä etsii. Leimat kertovat paljon, esim. tässä korussa on selkeä tarina: koru on valmisettu Turun Hopeassa, tuote on kotimainen, hopeapitoisuus on 830 promillea, koru on valmistettu Turussa ja valmistusvuosi on 1969.

Leimat kertovat, löydät leimoista lisätietoja Tukesin sivuilta ja Leimat.fi-sivustolta.
Pentti Sarpanevan Pitsi-rannekoru

Pitsi-sarja on yksi tunnetuin Pentti Sarpenevan tuotannosta, joten se on kuvioltaan selkeästi tunnistettava mikäli on hänen tuotantoaan seurannut. Korusarjaan kuuluu niin pronssi- kuin hopeakoruja rintakoruista riipuksiin, korvakoruihin, rannekoruihin ja miesten solmioneulaan ja kalvosinnappeihin asti.

Kalevala Koruihin liittyy aina tarinat, 40-luvulla se kertoi meidän muinaishistoriaamme hakemalla Kansallismuseon löydöistä esikuvia koruilleen, ne ovat edelleen suosittuja ja monelle tärkeitä oman paikkakunnan koruja tai sitten muistoja kotiseutuiduista, joita halutaan säilyttää mukana.

Kalevala Korun vanhojen korujen kuvasto kertoo, että tämän korun malli tulee Nokian Tyrkkölästä.

Kalevala Koru on tehnyt myös aikaan ja ajankohtaisuuksiin tarttuvia koruja ja yksi sellainen on mm. tämä Oulun 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tehty koru. Kalevala Koru ylläpitää vanhojen korujen kuvastoa, joissa on esimerkkejä eri vuosikymmenten koruista, mutta kaikki sieltä ei löydy ja tämä on yksi sellainen.

Oulun 400-vuotisjuhlavuoden koru

Kun korussa löytyy vain valmistajaleima ja pitoisuusleima, niin pitää miettiä miten sitten edetään. Hetken pyörittelin tätä ja etsin avainta tunnistamiseen, sitten ajattelin, että roomalaisilla numeroilla on varmasti avain korun tarinaan. Enhän minä roomalaisia numeroita tunne, mutta avasin ne googlettamalla: korun sivulla on numerot MDVC eli 1605 ja MMV eli 2005. Mitä silloin tapahtui? Etsivä löytää, vuonna 2005 juhlittiin 1605 perustetun Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlaa ja tämä koru juhlistaa sitä.

Pronssi ei ole jalometalli ja niistä harvemmin löytyy mitään leimoja, Pentti Sarpanevaa ja Kalevala Korua lukuunottamatta muut pitää tuntea, tunnistaa tai etsiä muutoin. Kotimaisia pronssikorun tekijöitä oli 60/70-luvulla useita ja välillä saa etsiä eri kanavista pitkään ennenkuin varmuutta löytyy.

Hannu Ikonen suunnitteli Valokorulle tunnetun Jäkälä-malliston

Sitten se kutkuttavin: minkä arvoinen koruni on? Käytetyn korun arvon määrittää kysyntä ja markkinat, sekä tietenkin kuten kaikessa arvotavarassa korun kunto. Nimekkäät suunnittelijat nousevat hinnoiltaan korkeammalle, turkulaisista mm Jorma Laine, Elis Kauppi ja Pentti Sarpaneva, heinolalainen Martti Viikinniemi sinne tuntumaan ja helsinkiläinen Erik Granit sinne samaan tuntumaan. Kalevala Korussa arvonsa säilyttävät vanhat korut ja samoin Lapponiassa, aina se originaalituotanto on arvokkainta, vaikka koru olisi otettu uustuotantoon myöhemmin. Sama juttu Liisan Vitalin ja Tapio Wirkkalan kohdalla, alkuperäisen tuotantokauden korut ovat ne halutuimmat ja 2000-luvun uustuotanto hyvin kevyessä hintasarjassa. Vertailukohtia kannattaa ottaa riittävästi eri verkkomyyntikanavista ja huutokauppojen loppuhinnoista. Tietenkin hintaan vaikuttaa myös materiaali, kivien eheys, kunnostuksen taso, korun koko, kivien käyttö jne.

Istu ja pala, tutkimista riittää – se on kiehtovaa, joka päivä tulee eteen jotain uutta.

Vanhoja ja uudempia manuaaleja on myös tarpeen sukkuloida.

Julkaissut tarjuska

Koruharakka, kello- ja korukauppias, hurahtanut vintageen ja tarinoihin aarteiden takaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: