Elsa Heporauta oli kova nainen aikanaan, kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, joka intoutui Kalevalan 100-vuotisjuhlissa miettimään miten saisi hankittua patsaan Kalevalaisille naisille ja siihen hankkeeseen liittyen perustamaan vuonna 1937 Kalevala Korun. Alkuun se oli pienimuotoisesti Kalevalaisen naisen muistomerkkiyhdistys, josta sitten tuli meidän kaikkien tuntema Kalevala Koru hieman myöhemmin.
Tarinat ja Kalevala Korut ovat aina kuuluneet yhteen, kiitos Elsa Heporaudan perimän. Aiheet vanhoille Kalevala Koruille haettiin Kalevalan innoittamana Suomen Kansallismuseon korulöydöistä, joiden mukaan korusarjaa sitten suunniteltiin ja valmistettiin.
Ajatella nyt, että me edelleen täällä käytetään samoja koruja kuin meidän edeltäjämme satoja ja jopa tuhansia vuosia sitten. Korumalleja valikoimaan on otettu aina viikinkiajoilta ja ristiretkien ajoilta asti – niissä on aina henkäys vanhaa aikaa, mystiikkaa ja uskomuksia. Hämmentävää, että ne toimivat ja viehättävät edelleen kuten silloin aikanaan. Korut eivät ole ihan yksi yhteen alkuperäisten kanssa, mutta koristeaiheita on otettu alkuperäksi, solkimalleista on kasvanut korusarjoja ja alunperin vyönsolkikoristeista on muokkaantunut naisten koruja, suunnittelijoiden luovuutta on toki koruihin kuulunut.
Eri paikkakuntien mukaan tehdyistä löydöistä on tullut kantajilleen tärkeitä muistoja kotipaikkakunniltaan. Korulöydöksiä on tehty ympäri Suomea, niistä on syntynyt merkittäviä keräilykoruja aina Euran sydämistä Karjalaiseen nauhapunokseen ja vaikkapa Viipurin rinkiläkoruihin asti.
Sodan aikana Elsa Heporauta tuki koruista saaduilla tuotoilla sotaorvoiksi jääneitä lapsia, korut ovat siis ottaneet kantaa ja osallistuneet yhteiskunnallisiin tapahtumiin ihan alusta lähtien. Tästä työstä Kalevala Korulla löytyy esimerkkejä vuosien varrelta vaikka kuinka paljon.
Jotta vanhaa voi säilyttää, pitää luoda myös uutta. Kalevala Koru on kerännyt vuosien saatossa parhaat muotoilijat suunnittelemaan kauniita design-koruja, joiden aiheet pitkälti tulevat Suomen luonnosta.
Kaikki tämä säilyttäminen, historian ja tarinoiden henkiin herättäminen ja toisaalta yhteiskunnassa vaikuttaminen ja myös uuden luominen on saanut innoituksensa Kalevalasta – tuosta meidän kansalliseepoksesta sankareineen, jonka juhlavuoden innostamana Kalevala Korua on tehty Suomessa yli 80 vuotta. Kalevalan päiväähän vietetään aina vuosittain helmikuun lopussa, minä ajattelin aloittaa sen juhlimisen heti näin alkukuusta.
Kaikki vanha on ihanaa! 