Muistatteko, kun lapsuudessa suklaamunista tuli sormuksia ja niitä kutsuttiinkin suklaamunasormuksiksi, rihkamaahan ne olivat, mutta lapsena ne olivat aivan hurmaavia.
Jatkuisipa se tarina näin aikuisena, että suklaamunista tulisi ihan oikeita vanhoja hopeasormuksia, mitä näyttävämpiä sitä parempi.
Enemmän on enemmän ja mikäli seuraa vintagekorusaitteja, niin enemmän on todellakin aina enemmän, ainakin kuvissa. Koruharrastuneimmat vilauttelevät tervehdyksiään käden täydeltä sormuksia, missäpä ne paremmin pääsevät oikeuksiin tai vertailtaviksi kuin sormiin pujotettuina.
Eihän näitä tosiasiallisesti kovin montaa voi kerralla yhteen käteen laittaa, sillä yksikin täyttää helposti koko käden. Finnfeelings on valtaisien sormuksen mestari, turkulainen Karl Laine ei ollut minimalisti missään mielessä.
Suloisia sormuskelejä tässä on jo odoteltukin, pääsiäinen antaa siitä jo merkkejä. Mikään ei tietenkään estä pitämästä näyttäviä sormuksia kesät talvet, mutta joidenkin hansikkaiden kanssa näyttävä sormuksen hattu saattaa olla hankala.
Ihan sen verran palaan vielä suklaamunasormuksiin, että vaikka ne olivat täysin rihkamaa ja vääntyilivät helposti rikki, niin jopa niitä ovat ihmiset säilytelleet korurasioissaan. Koruja on vaan niin mahdoton ajatus heittää pois ennenkuin joku sanoo, että mikä on arvokoru ja mikä ei sitä varmastikaan ole.
Pysytellään me ensimmäisissä, aidoissa jalometallialan koruissa leimoineen, Hyvää Pääsiäistä!
Kaikki vanha on ihanaa! 