Niin kai on jo silloin kysytty, kun miehet kampasivat lettejään rasvalla taaksepäin, mutta 70-luvulla oli totisesti aihetta kysyä vielä enemmän. Se vuosikymmen oli kuin iloinen ja värikäs tuulahdus keskellä muita vuosikymmeniä.
Vaikka paristokelloja jo myytiin ympäri Eurooppaa kiivaaseen tahtiin, niin edelleen 70-luvulla tehtiin myös kehitystyötä manuaalisten ja automaattivetoisten kellojen kanssa, osa tehtaista upposi japanilaisten quartzivallankumoukseen, mutta osa jäi ihan tukevasti mukaan markkinoille ja elää yhä edelleen.
Miten ne japanilaiset sitten hivuttautuivat Eurooppaan? Ensin tuli Citizen ja sitten tuli Seiko ja kyllä ne tulivat rynnäköllä quartzeineen, mutta näyttivät osaamistaan myös laadukkaine mekaanisine- ja automaattikelloineen.
Kun sitten siirryttiin 80-luvulle, niin japanilaisten kekseliäsyys toi meille Suomeen mm tällaisen erikoisuuden: kyseessä on Citizen Voice Memo vuodelta 1984, jolla saattoi kuunnella Kirkaa pienen nauhoituspätkän verran – aikanaan se oli hyvinkin tulevaisuutta ennakoivaa teknologiaa.
Minulle tuli ihan vappufiilis näitä kelloja katsellessa ja sovitellessa. Vappuhan on ihan aina ollut hauska juhla ja silloin on sopinut iloita, mutta jotenkin 70-luvulla se tuntui olevan silkkaa riemua!
Kaikki vanha on ihanaa! 