”Ensin työ suunnitellaan ilman kaupallisia kahleita”, kertoo Elis Kauppi 70-luvulla työtapaansa kuvatessaan, ”ja sen jälkeen se muokataan tuotantoon sopivaksi, jotta se on edullisempi ja jotta se toimii paremmin käyttäjällään”. Elis Kaupin isä oli hyvin taiteellinen ja ammatiltaan kultaaja, siitä lähti Elis Kaupin innostus muotoiluun ja siihen kouluttautumiseen. Koti oli uskonnollinen ja siitä ei EliksenJatka lukemista ”Elis Kaupin korukauneutta”
Kirjoittaja-arkisto:tarjuska
Sama kello, monta lookkia!
50-luvulla tehtiin miesten ja naisten kelloihin selkeä ero, miesten kellot 33-35mm halkaisijaltaan ja naisten kellot keskimäärin 20mm. Tänä päivänä samaiset miesten kellot toimivat sukupuoleen katsomatta kenelle vain, koot ovat sen verran maltillisia, että sopivat myös siroon ranteeseen. 50-luvulla alkuperäiset nahkarannekkeet olivat ruskeita tai mustia, ilman kuviota ja maksimissaan häivytetyin tikkauksin. Värit ja laajemmat valikoimat tulivatJatka lukemista ”Sama kello, monta lookkia!”
Aboa – kello Turusta by KultaViljaset, tarina jatkuu
Te muistatte varmaan meidän loistokkaan innovaation tehdä Turulle oma kello ja vieläpä niin, että se totetutetaan täysin kiertotalouden ehdoin. Ensimmäiset 11 kelloa on tehty 2021 syksyn – 2022 kevään aikana, tämän vuoden loppuun mennessä on viimeisten kellojen vuoro, kaikkiaan kelloja tullaan tekemään 20 numeroitua uniikkia mallia. Jokainen Aboa on täysin oma yksilönsä, toista samanlaista eiJatka lukemista ”Aboa – kello Turusta by KultaViljaset, tarina jatkuu”
Girard-Perreqaux, kellojen aatelia
Kuvittelehan itsesi 1800-luvulle Eurooppaan, jossa silloin kaikki kuhisivat, että Sveitsin kellolaaksosta Girard-Perreqauxin kellotehtaalla on tehty kuningatar Viktorialle kello, vaativalle kuningattarelle jotain uutta ja upeaa. Silloin maineikkaat jutut kulkivat kirjaimellisesti suusta suuhun ja kantautuivat myös muidenkin hovien korviin ja merkistä tuli kuuluisa kaikissa Euroopan kuningashuoneissa. Edelleen tänä päivänä Girard-Perreqaux on yksi arvostetuistetuimmista kellomerkeistä. Mikä siitä tekeeJatka lukemista ”Girard-Perreqaux, kellojen aatelia”
Suomalaisia rannekellomerkkejä oli kymmenittäin
Ehkäpä Suomi on eräänlainen Kellomaa, sillä vaikka meillä ei varsinaista teollista kelloteollisuutta ole ollutkaan niin suomalaisia kellomerkkejä oli kymmenittäin, jotka nyt pulpahtavat uudestaan esiin perikuntien kätköistä. Ihan jokainen suomalainen taitaa tuntea tukkuliike Perkon Leijona-kellon, jota on suomalaisille tehty yhtä kauan kuin Suomi on ollut olemassakin. Aina sinne 70-luvun quartsivallankumoukseen asti Leijonat tulivat Sveitsistä, niin manuaalivetoisetJatka lukemista ”Suomalaisia rannekellomerkkejä oli kymmenittäin”
Onks tukka hyvin, näkyyks kello?
Niin kai on jo silloin kysytty, kun miehet kampasivat lettejään rasvalla taaksepäin, mutta 70-luvulla oli totisesti aihetta kysyä vielä enemmän. Se vuosikymmen oli kuin iloinen ja värikäs tuulahdus keskellä muita vuosikymmeniä. Vaikka paristokelloja jo myytiin ympäri Eurooppaa kiivaaseen tahtiin, niin edelleen 70-luvulla tehtiin myös kehitystyötä manuaalisten ja automaattivetoisten kellojen kanssa, osa tehtaista upposi japanilaisten quartzivallankumoukseen,Jatka lukemista ”Onks tukka hyvin, näkyyks kello?”
Tulispa suklaamunista ihan oikeita sormuksia
Muistatteko, kun lapsuudessa suklaamunista tuli sormuksia ja niitä kutsuttiinkin suklaamunasormuksiksi, rihkamaahan ne olivat, mutta lapsena ne olivat aivan hurmaavia. Jatkuisipa se tarina näin aikuisena, että suklaamunista tulisi ihan oikeita vanhoja hopeasormuksia, mitä näyttävämpiä sitä parempi. Enemmän on enemmän ja mikäli seuraa vintagekorusaitteja, niin enemmän on todellakin aina enemmän, ainakin kuvissa. Koruharrastuneimmat vilauttelevät tervehdyksiään käden täydeltäJatka lukemista ”Tulispa suklaamunista ihan oikeita sormuksia”
Helmikuun helmiä ja Kalevalan päivää
Elsa Heporauta oli kova nainen aikanaan, kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, joka intoutui Kalevalan 100-vuotisjuhlissa miettimään miten saisi hankittua patsaan Kalevalaisille naisille ja siihen hankkeeseen liittyen perustamaan vuonna 1937 Kalevala Korun. Alkuun se oli pienimuotoisesti Kalevalaisen naisen muistomerkkiyhdistys, josta sitten tuli meidän kaikkien tuntema Kalevala Koru hieman myöhemmin. Tarinat ja Kalevala Korut ovat aina kuuluneet yhteen, kiitosJatka lukemista ”Helmikuun helmiä ja Kalevalan päivää”
Aboa – kello Turusta by KultaViljaset
Olemme pitkään toimineet vintagekellojen kauppiaina kunnostaen valtuutettuna arvokellohuoltona alkuperäisyyttä kunnioittaen vanhoja sveitsiläisiä arvokelloja myyntiin. Kaikki kellot eivät kuitenkaan ole enää alkuperäisyyttä vastaaviksi kunnostettavissa ja jatkoimme ajatusta hieman pidemmälle: entä, jos hyödynnetään nekin kellonroiskot! Meillä on kelloseppäosaamista omasta takaa, vanhoja kuoria, varaosia ja koneistoja hyödynnettäväksi – ja Turku, jos mikä, ansaitsee oman kellomerkkinsä. Turku, jossa vanhanaJatka lukemista ”Aboa – kello Turusta by KultaViljaset”
Mistä löydän lisätietoa koruistani?
Netti helpottaa tänä päivänä kaikkea etsimistä ja tutkimista, kunhan tietää mistä etsii. Leimat kertovat paljon, esim. tässä korussa on selkeä tarina: koru on valmisettu Turun Hopeassa, tuote on kotimainen, hopeapitoisuus on 830 promillea, koru on valmistettu Turussa ja valmistusvuosi on 1969. Pitsi-sarja on yksi tunnetuin Pentti Sarpenevan tuotannosta, joten se on kuvioltaan selkeästi tunnistettava mikäliJatka lukemista ”Mistä löydän lisätietoa koruistani?”
Kaikki vanha on ihanaa! 