Tervetuloa 70-luvulle

70-luku oli räväköiden tyylien kulta-aikaa: leveät lahkeet, tolppakorot, pitkät hameet, värikkäät vaatteet, graafiset linjat ja näyttävät korut ja kellot. 70-luvulla oli kaikkea, pitkistä saapikkaista lyhyttäkin lyhempään mikroasuun asti, Retutossuista ja sammareista puhumattakaan. Sama räväkkyys näkyy tässä Omega Geneven Dynamicissa, joka tullessaan edusti Geneve-sarjan uudenajan kelloa ja jota mainostettiin ensimmäisenä kellona, joka istuu muotoilunsa ansiosta käteenJatka lukemista ”Tervetuloa 70-luvulle”

Omega kohtaa Kupittaan Kullan

Kun kellossa on patinaa, sitä sopii olla sormuksessakin. Kuvan hopeasormus on koossa 18 ja se on valmistettu vuonna 1964 Kupittaan Kullassa Turussa. Viereensä se on saanut Omegan, jonka valmistusvuosi on 1952. Ovat kuin tehdyt toisilleen, vai mitä? Omega on varmasti yksi maailman tunnetuimpia kellomerkkejä, jonka vintagemallit pysyvät kellosivustojen etsityimpinä ja halutuimpina malleina. Samaa voin kertoaJatka lukemista ”Omega kohtaa Kupittaan Kullan”

Turun seudun sormusaarteita

Minulle vihkisormus on yksi sormus toisten joukossa ja vaihtelen sitäkin sormesta toiseen, se mahtuu minulla molemman käden nimittömään. En käytä vasemmassa nimettömässä välillä sormusta ollenkaan, jos keskisormi on saanut näyttävän vintagen kantaakseen, koska on turha kuluttaa sormuksia vastakkain. Onko teillä vihkisormuksia? – asiakas tupsahtaa kysymään. No ei varsinaisesti, mutta meillä on kotimaisia vanhoja hopeasormuksia. –Jatka lukemista ”Turun seudun sormusaarteita”

Taskukello tuo muistoja mukanaan

Menneinä aikoina taskukellot olivat sitä mitä vaihdettiin. Nyt niiden keräilijät ovat harvassa ja kun keräilijöitä ei ole, markkina-arvo tippuu. Papan vanhalla taskukellolla ei valitettavasti ole juuri rahallista arvoa. Taskukellon pitää olla todella spesiaali, jotta sen arvo nousee. On kuitenkin muutakin arvoa kuin rahallinen markkina-arvo. Kun mummu kaivoi tyttärentyttärelleen papan vanhan Leijonan, niin sen kädessä pitäminenJatka lukemista ”Taskukello tuo muistoja mukanaan”

On vain yksi velvollisuus – kauneus

”Ristomatti Ratiaa pyydettiin suunnittelemaan esine äitinsä Armi Ratian muistoksi. Idea koruun lähti kolmesta lauseesta, jotka Armi kirjoitti 14 -vuotiaana päiväkirjaansa;On vain yksi velvollisuus -kauneusOn vain yksi todellisuus -uniOn vain yksi voima -rakkausNäiden sanojen synnyttämistä kolmesta ympyrästä muodostui kolmikanta sydän. Tuotesarja sai nimen Usko, Toivo ja Rakkaus.” – kerrotaan Ratiashopin sivuilla (www.ratiashop.com). Korut on valmistettu jaJatka lukemista ”On vain yksi velvollisuus – kauneus”

Tintit ovat hurmaavia

Kalevala Koru on ollut ajassa kiinni modernien Tinttiensä kanssa 80-luvulla, koruissa yhdistyi niin pronssi tai hopea, keramiikka kuin upeat väritkin. Tinttien pulleat keramiikkavatsat ovat kaikki uniikkeja, jokaisessa hieman eri värisävynsä. Tässäkään korussa sininen ei ole vain sininen, se on tämän Tintin sininen. Tintit ovat Kalevala Korun kultaseppämesteri Kai Lindströmin suunnittelemaa korusarjaa. Kai Lindström oli KalevalaJatka lukemista ”Tintit ovat hurmaavia”

Mahtava Uhtuan Sotka

Olen viime aikoina viehättynyt pronssikoruista uudelleen, pronssi on lämmin materiaali ja se hehkuu koruissa näyttävästi. Tokihan se vaatii hieman huolenpitoa, ettei tärvele korun lakkapintaa hajusteilla tai voiteilla. Pronssihan ei ole jalometalli vaan metalliseos ja pinnan tärvääntyessä rupeaa vihreä väri tulemaan pintaan, mutta lämpimällä saippuavedellä ja pehmeällä liinalla pesu aina silloin tällöin jatkaa korun käyttöikää huomattavasti.Jatka lukemista ”Mahtava Uhtuan Sotka”

Paahteista pronssinhehkua 50-luvulta

Ostamme Kellokaupalla kaikki vanhat kellot face-to-face kunnostamattomana suoraan alkuperäisiltä käyttäjiltä tai heidän jälkeläisiltään, sitten kellovanhukset huolletaan ja kunnostetaan uudelleen käytettäväksi. Ihan parasta arvotavarakierrätystä minun mielestäni. Mitä sanotte tästä auringon paahtamasta Omegasta, joka värivirheellisenä on suorastaan kaunis – ja todellakin pronssin hehkuinen? Kello on manuaalivetoinen ja minusta yhtä käytännöllinen kuin automaattikellokin. Sitäpaitsi monesti jopa parempi, kunJatka lukemista ”Paahteista pronssinhehkua 50-luvulta”