Girard-Perreqaux, kellojen aatelia

Kuvittelehan itsesi 1800-luvulle Eurooppaan, jossa silloin kaikki kuhisivat, että Sveitsin kellolaaksosta Girard-Perreqauxin kellotehtaalla on tehty kuningatar Viktorialle kello, vaativalle kuningattarelle jotain uutta ja upeaa. Silloin maineikkaat jutut kulkivat kirjaimellisesti suusta suuhun ja kantautuivat myös muidenkin hovien korviin ja merkistä tuli kuuluisa kaikissa Euroopan kuningashuoneissa. Edelleen tänä päivänä Girard-Perreqaux on yksi arvostetuistetuimmista kellomerkeistä. Mikä siitä tekeeJatka lukemista ”Girard-Perreqaux, kellojen aatelia”

Suomalaisia rannekellomerkkejä oli kymmenittäin

Ehkäpä Suomi on eräänlainen Kellomaa, sillä vaikka meillä ei varsinaista teollista kelloteollisuutta ole ollutkaan niin suomalaisia kellomerkkejä oli kymmenittäin, jotka nyt pulpahtavat uudestaan esiin perikuntien kätköistä. Ihan jokainen suomalainen taitaa tuntea tukkuliike Perkon Leijona-kellon, jota on suomalaisille tehty yhtä kauan kuin Suomi on ollut olemassakin. Aina sinne 70-luvun quartsivallankumoukseen asti Leijonat tulivat Sveitsistä, niin manuaalivetoisetJatka lukemista ”Suomalaisia rannekellomerkkejä oli kymmenittäin”

Onks tukka hyvin, näkyyks kello?

Niin kai on jo silloin kysytty, kun miehet kampasivat lettejään rasvalla taaksepäin, mutta 70-luvulla oli totisesti aihetta kysyä vielä enemmän. Se vuosikymmen oli kuin iloinen ja värikäs tuulahdus keskellä muita vuosikymmeniä. Vaikka paristokelloja jo myytiin ympäri Eurooppaa kiivaaseen tahtiin, niin edelleen 70-luvulla tehtiin myös kehitystyötä manuaalisten ja automaattivetoisten kellojen kanssa, osa tehtaista upposi japanilaisten quartzivallankumoukseen,Jatka lukemista ”Onks tukka hyvin, näkyyks kello?”

Tulispa suklaamunista ihan oikeita sormuksia

Muistatteko, kun lapsuudessa suklaamunista tuli sormuksia ja niitä kutsuttiinkin suklaamunasormuksiksi, rihkamaahan ne olivat, mutta lapsena ne olivat aivan hurmaavia. Jatkuisipa se tarina näin aikuisena, että suklaamunista tulisi ihan oikeita vanhoja hopeasormuksia, mitä näyttävämpiä sitä parempi. Enemmän on enemmän ja mikäli seuraa vintagekorusaitteja, niin enemmän on todellakin aina enemmän, ainakin kuvissa. Koruharrastuneimmat vilauttelevät tervehdyksiään käden täydeltäJatka lukemista ”Tulispa suklaamunista ihan oikeita sormuksia”

Helmikuun helmiä ja Kalevalan päivää

Elsa Heporauta oli kova nainen aikanaan, kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, joka intoutui Kalevalan 100-vuotisjuhlissa miettimään miten saisi hankittua patsaan Kalevalaisille naisille ja siihen hankkeeseen liittyen perustamaan vuonna 1937 Kalevala Korun. Alkuun se oli pienimuotoisesti Kalevalaisen naisen muistomerkkiyhdistys, josta sitten tuli meidän kaikkien tuntema Kalevala Koru hieman myöhemmin. Tarinat ja Kalevala Korut ovat aina kuuluneet yhteen, kiitosJatka lukemista ”Helmikuun helmiä ja Kalevalan päivää”

Aboa – kello Turusta by KultaViljaset

Olemme pitkään toimineet vintagekellojen kauppiaina kunnostaen valtuutettuna arvokellohuoltona alkuperäisyyttä kunnioittaen vanhoja sveitsiläisiä arvokelloja myyntiin. Kaikki kellot eivät kuitenkaan ole enää alkuperäisyyttä vastaaviksi kunnostettavissa ja jatkoimme ajatusta hieman pidemmälle: entä, jos hyödynnetään nekin kellonroiskot! Meillä on kelloseppäosaamista omasta takaa, vanhoja kuoria, varaosia ja koneistoja hyödynnettäväksi – ja Turku, jos mikä, ansaitsee oman kellomerkkinsä. Turku, jossa vanhanaJatka lukemista ”Aboa – kello Turusta by KultaViljaset”

Mistä löydän lisätietoa koruistani?

Netti helpottaa tänä päivänä kaikkea etsimistä ja tutkimista, kunhan tietää mistä etsii. Leimat kertovat paljon, esim. tässä korussa on selkeä tarina: koru on valmisettu Turun Hopeassa, tuote on kotimainen, hopeapitoisuus on 830 promillea, koru on valmistettu Turussa ja valmistusvuosi on 1969. Pitsi-sarja on yksi tunnetuin Pentti Sarpenevan tuotannosta, joten se on kuvioltaan selkeästi tunnistettava mikäliJatka lukemista ”Mistä löydän lisätietoa koruistani?”

Salovaaran koruista sananen lisää

Tänään tapahtui jotain sellaista, jonka talletan sydämeeni mielenkiintoisena kohtaamisena – ja yllättävänäkin sellaisena, nimittäin Kultasepät Salovaaran perustajan Veikko Salovaaran poika, joka itsekin oli aikanaan Salovaaran tehtaalla töissä, kävi ostamassa minulta papan valmistaman korun tyttärelleen. Sain lähettää hänen matkassaan lämpimät terveiset Veikolle, että täällä me niitä hänen aikansa koruja vaalitaan ja arvostetaan ja jaetaan sitä ilosanomaaJatka lukemista ”Salovaaran koruista sananen lisää”

Nyt se löytyi – ihan oikea koronakello!

Olen aina pitänyt Zenithin Respirator-malleista, joissa on neliskanttinen ja tyylikäs muoto. Respirator-nimi tulee ranskankielestä alunperin ja terminä tarkoittaa, että ”hengittää veden alla”. Joutuessaan veden alle kuori päästää ilmaa sisältään ja synnyttää alipainetta, joka sitten taas kiinnittää lasin tiukemmin kuoreen. Luulisi tekniikaltaan sopivan vesileikkeihin, mutta kyllä Respirator hyvästä hengitystekniikastaan huolimatta on vain roisketiivis kello eikä sitäJatka lukemista ”Nyt se löytyi – ihan oikea koronakello!”

Koruiloa elämään – päivä korupiknillä!

Turkulainen päivä korupiknikillä voi olla vaikkapa tälläinen: ensin käydään kierros koruvalmistajien vanhoilla huudeilla ja sitten ilakoidaan näiden entisten mestareiden korujen kanssa Kupittaan puistossa – eikä miten vain, vaan loistokkaiden eväiden kanssa ja skumppaa skoolaten. Korut tuovat iloa elämään, ne eivät vain kaunista ulkoisesti vaan tuovat sisäisen naurun ja ilon. Pukeudutaan nätisti, tehdään arjesta luksusta jaJatka lukemista ”Koruiloa elämään – päivä korupiknillä!”