Solki on ihan ookoo, kun se on oikeassa paikassa

Ensin vierastin solkia, niissä oli jotain mummumaista, mutta sitten pikkuhiljaa rupesin pyörittelemään erilaisia solkia käsissäni – tiedättekö, ne on monesti näyttävämpiä kuin saman sarjan riipuskorut.

Tässä on yksi lempparini, Kupittaan Kullassa tehty solki vuodelta 1960 ja mikä loistelias Eelis Kaupin muotoilu tässä onkaan. Huomaatko mihin sen laitan, hieman ylemmäs kuin mummut laittavat, ihan oikea paikka soljelle on hieman solisluun alapuolella ja yleensä vasemmalle puolelle.

Kupittaan Kulta

Tässä toinen, ei ehkä ihan minun tyylinen runsaine kuvioineen, mutta tässä kiehtoo tekijä eli Pentti Sarpaneva, koru on valmistettu vuonna 1986. Tätä solkea voi käyttää myös keskellä asua, jos haluat kuroa vaikkapa jakun liepeet yhteen. Älä silloinkaan asemoi koruasi liian alas.

Pentti Sarpaneva

Entäs sitten pienemmät soljet? Kauniita kuin mitkä, mutta pieni solki yksin ei riitä minun makuun, paitsi ehkä jakun kauluksessa. Käytän niitä suunnilleen siellä, missä on kauluskäänteen napinläpi, tai missä sen tulisi olla, eli vasemman kauluskäänteen yläosassa. Ja kuten huomaatte, sopii myös miehelle osana muuta asustusta. Kuvan solki on Kalevala Korua vuodelta 1990.

Rintakoruihin ihastuneena olen käyttänyt pientä solkea jopa myssyn koristeena, ei hullumpi vai mitä?

”Myssysolki”

Tintit ovat hurmaavia

Ihana Tintti pronssinhehkuisena

Kalevala Koru on ollut ajassa kiinni modernien Tinttiensä kanssa 80-luvulla, koruissa yhdistyi niin pronssi tai hopea, keramiikka kuin upeat väritkin. Tinttien pulleat keramiikkavatsat ovat kaikki uniikkeja, jokaisessa hieman eri värisävynsä. Tässäkään korussa sininen ei ole vain sininen, se on tämän Tintin sininen.

Tintit ovat Kalevala Korun kultaseppämesteri Kai Lindströmin suunnittelemaa korusarjaa. Kai Lindström oli Kalevala Korun ansioitunut malliseppä 40 vuoden ajan aina 60-luvulta asti, hän toimi malliseppänä mm. Börje Rajalinille. Tintit valloittivat aikanaan ja 2010-luvulla niitä tehtiin Kalevala Korussa Kalevala Korun someryhmien toivomuksesta lisää hetken aikaa. Tämä yksilö on sieltä alkuperäisestä 80-luvun tuotantosarjasta, hankittu suoraan ensimmäiseltä käyttäjältään.

Tinttiä pitää hypistellä

Tintit on ihania, niissä on jotain niin aidon sympaattista ja leikkisää. Tinttiä pitää hypistellä, kun se on kaulalla, se tuntuu lentelevän koko ajan käteen. Pitkässä ketjussa se on omimmillaan ja sopii keventämään tai täydentämään pukeutumista. Korut kannattaa pukea korut vaatteen päälle – ei siis suoraan ihoa vasten. Korut pääsevät kauniisti esille esimerkiksi tummaa puseroa tai simppeliä neuletta vasten, ja vaikutelma on astetta jännittävämpi.

Mahtava Uhtuan Sotka

Olen viime aikoina viehättynyt pronssikoruista uudelleen, pronssi on lämmin materiaali ja se hehkuu koruissa näyttävästi. Tokihan se vaatii hieman huolenpitoa, ettei tärvele korun lakkapintaa hajusteilla tai voiteilla. Pronssihan ei ole jalometalli vaan metalliseos ja pinnan tärvääntyessä rupeaa vihreä väri tulemaan pintaan, mutta lämpimällä saippuavedellä ja pehmeällä liinalla pesu aina silloin tällöin jatkaa korun käyttöikää huomattavasti.

Pronssin hehku neulemekon kanssa

Tämä Uhtuan Sotka on ollut kantajallaan useamman vuosikymmenen, eipä näy käytön jälkiä, koru on kuin uusi. Minusta tämä on upea, sopii näyttäville naisille ja yhtä hyvin naisille, jotka rakastavat näyttäviä koruja. Koru on Kalevala Korun klassikkomallistoa, jolla on esikuva historiastamme ja muinaislöydöistämme, malliston juuret ovat vahvasti Suomessa. Tämän linnun esikuva on peräisin Uhtualta noin 1050-1300 jKr.

Uhtuan Sotka pronssi

Minkä kanssa pukisit Sotkan? Melkein minkä vaan asun kanssa, huomioiden kuitenkin, että koru on melko raskas ja aina pääroolissa. Elämässä saa olla rohkeutta näkyä. Monen ison Kalevala Korun riipuksen tapaan tätä korua voi käyttää sekä riipuskoruna että solkena.

Uhtuan Sotkaa voi pitää riipuskoruna tai solkena

Tämä sotka on peräisin rouvalta, joka ei sitä halunnut pitää vain laatikossaan ja oli siitä luopumassa. Koru pestiin ja lakattiin uudestaan, tämä on arvokorukierrätystä parhaimmillaan. Pronssihan on materiaalina kestävä, se kestää sukupolvelta toiselle ja on tarinoita, joissa mm. kotitalon tulipalosta ei muuta jäänyt jäljelle kuin tuhkan joukosta löydetyt prosssikorut. Hopea ja kulta sulaa, pronssi pysyy.